Vantaanjoki nyt


"Missä on taimenta, siellä on aina kaunista!"

Meritaimen on elänyt joissamme tuhansia vuosia ja tiedossa olevan historian mukaan Vantaanjoenkin taimen oli haluttua omaisuutta muutaman sadan vuoden ajan. Padoilla jotka rakennettiin n. 100 vuotta sitten tuhottin usempien jokiemme vaelluskalakannat, myös Vantaanjoen. Vesivoiman hyödyntämisen oli osa teollisen yhteiskunnan vääjäämätöntä kehitystä. Vesistökuormitus kasvoi asutuksen kehittyessä taajamiksi huikeisiin lukuihin. Vanhasta hämäläisten kulkutiestä merelle oli tullut likaviemäri. Entiset kaskimaat otettiin tehomaatalouden käyttöön ja alkoi eroosio, jota ennen ei ollut. Vain vanhemmat sukupolvet muistavat Vantaanjoen veden kirkkauden. Nyt veden laatu on saatu palautettua kelvolliseksi ja kalataloudelliselle kunnostamiselle onnistumisen edellytykset.
 
Virtavesien kalataloudellista kunnostamista on maasamme harjoitettu vasta hieman yli 10 vuotta. Toiminta meillä on siis vielä varsin nuorta. Vantaanjoella otettiin historiallinen kalataloudellinen askel vuonna1986 Vanhankaupungin kalaportaan valmistuessa. Kyseinen kalaporras oli nimittäin maan ensimmäinen mittavampi ja varmuudella toimiva kalaporras.
 
Virtavesien kalataloudellisen kunnostamisen tavoitteena pidettiin pitkään yksinomaan poikastuotannon edellytysten kasvua ja siitä muodostuvan tuotannon arvon lisäystä. Kannattavuuden mallilaskennan keskeinen osa poikastuotanto on edelleenkin, mutta kalastuksen arvon osuus ja merkitys on useimmiten merkittävämpi.

Koskien kunnostamisella on ennenkaikkea vaelluskalakantojen elvyttämiseen tähtäävä pyrkimys, mutta sillä on aina myös huomattava merkitys paikallisen kalaston kehittymiselle ja kalastukselle. Kunnostuksen myötä syntyvä viihtyisä kalastusympäristö on eräs toivotuimmista arvoista. Vantaanjoen koskialueiden kunnostamisella on aivan erityinen painoarvo jo pelkästään kalastuksenkin osalta. Vantaanjoki on valtakunnan kalastetuin joki kalastusvuorokausina mitaten. Kova kalastuspaine muutamilla alueilla on aikaansaanut kalastuspuistoja joiden merkitys kuntalaisten virkistäytymisympäristönä ja lähikalastusalueena on korvaamaton. Näiden alueiden funktio on verrattavissa esim. uimahalliin.
 







Vantaanjoen kalataloudellisen kunnostamisen ensimmäisen vaiheen tavoitteeksi on otettu pääuoman koskien kunnostaminen ja meritaimenen esteettömän vaelluksen turvaaminen koko elinalueellaan mm. poistamalla tarpeettomia patoja, rakentamalla kalateitä ja pyrkimällä säätelemään kalastusta jokisuussa sekä merialueella. Kunnostamisen tavoite on luoda edellytykset meritaimenen luontaiselle lisääntymiselle koko vesistöalueella. Selvää on, että nyt aloitetut koskikunnostukset ovat vain alkua vielä vuosia kestävälle työlle ja aikaisemmin arvioidut koskipinta-alat voidaan n. kaksinkertaistaa. Vantaanjoki tulee olemaan uhanalaisen meritaimenen kantojen palauttamisen esimerkkijoki ja koekenttä. 
 
Meritaimen on lajina indikaattori ympäristönsuojelun toimenpiteiden onnistumisesta. Kalakantojen suojelun näkökulmasta tarkasteltuna tarvitaan nykyistä kovempia ja määrätietoisempia päätöksiä, joita voivat antaa mm. asiantuntijavallan osaavat käyttäjät. Sanonta ;vesi, joka kelpaa taimenelle, kelpaa myös ihmiselle, ei tänä päivänä ole riittävä. Tarvitaan enemmän. Meritaimen on uhanalainen laji. Jos joku on tästä erimieltä niin, soita!
 
Vantaanjoen pääuomassa on kaikkiaan 45 nimeltä tunnettua eri suuruista koskea, joista osa on hävitetty perkauksien yhteydessä lähes kokonaan ja muut kosket on uittoperattu tai käsitelty eri tarpeita varten. Jokaisella koskella on oma mielenkiintoinen historiansa. 
 
Kesällä 1996 aloitettu Nurmijärvellä sijaitsevien Mylly- ja Nukarinkoskien kalataloudellinen kunnostus käsittää n. 4 kilometrin matkalla olevan 10 erillisen koskipaikan kiveämisen, 2 padon purkamista ja 1 kalatien rakentamisen. Töiden merkitys ja mittakaava aukenee kun kerrotaan ,että mm. kutusoraa levitetään satoja tonneja ! Nurmijärven kalastuspuiston koskiosuus on valmis ja Nukarin alueen osaltakin valtaosa on tehty ennen varsinaisen kalastuskauden alkua. Kunnostuksia jatketaan tämän jälkeen Hyvinkään kaupungin alueella. Vantaanjoen pääuomaan jää edelleen runsaasti pikaisen kunnostuksen tarpeessa olevia koskia. Nyt kunnostetut kohteet ovat eräänlainen "ensiapu" jos halutaan kuvata vesistöalueen kokonaistarvetta kunnostamiseen. 
 
Jokiekosysteemimme on muutettu perusteellisesti mm. ojitusten seurauksena. Vesistön vesitaseet ovat vääristyneet. Maankuivatuksella on maata otettu hyötykäyttöön joka ei ole sille luontaista. Jokivesistö on verkosto jossa virtaamavaihtelut määräävät pitkälle tuotantoalueiden kelpoisuuden. Vesien varastoituminen soille, kosteikkohin ja pohjavesiin on vähentynyt. Säännöstely on keinotekoinen ja kestämätön yritys varata vettä eri käyttömuodoille. Meritaimenen osalta vaelluspoikastuotannon määrästä valtaosan tuottaa pienet sivujoet ja purot. Puroja on kunnostettu muutaman vuoden ajan talkootyönä harrastajajärjestöjen toimesta. Purojen ja pienten sivujokien inventointi on hyvällä alulla ,mutta niiden kunnostamisiin ei päästä ilman huomattavia taloudellisia resursseja. Tarvitaan myös runsaasti henkilöresursseja hoitamaan asioita konkreettisesti maastotöiden organisoinnissa. Voidaan myös kysyä onko mielekkäämpää tukkia suojia kuin kantaa kutusoraa kuivuvaan puroon. Kaikki kunnostustoiminta on monista kysymyksistä huolimatta korvaamattoman arvokasta tavalla tai toisella. Kunnostuksia tehdään kaiken käytettävissä olevan tiedon ja näkemysten pohjalta. 
 
Lohikalojen fyysiset habitaattivaatimukset voidaan nykyisin täyttää tyydyttävästi, kuin myös kalastajienkin toiveet. Vääjäämätön totuus kuitenkin on ,että vaikka kunnostus onnistuu loistavasti ja täyttää kaikki vaatimukset, silti haluttujen vaelluskalojen tuotanto ei käynnisty. Kosken kunnostaminen ei pelkästään tuo ja lisää lohikalaa, vaan se on yksittäinen toimenpide laajassa kokonaisuudessa, joka tarvitsee onnistuakseen runsaasti muita tavoitetta tukevia keinoja. Luonto ei kunnostettunakaan ole automaatti, joka alkaa heti tuottamaan. Kalasukupolvia saatetaan tarvita useita ennen kuin voidaan luotettavasti arvioida kunnostuksen vaikuttavuutta ja vetää johtopäätöksiä. Ajallisesti voidaan varautua n. 10 - 15 vuoteen ja alustavia viitteitä voidaan aikaisintaan saada 3-5- vuoden päästä kunnostuksesta. 
 
Suurin työsarka ja ponnistus tulee olemaan kalastuskulttuurin muuttaminen taloudellisesti ja biologisesti kestävälle pohjalle. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä ,että nykyinen merikalastuksen saalisosuus yli 90 % ohjataan kokonaisuudessaan jokeen ja jokipyytäjien mahdollisuudeksi. Vantaanjoen merkitys kalastuskohteena harrastajille on mm. kunnostusten myötä noussut todella huimaa vauhtia. Valmistuneita alueita on verrattu suoraan maan parhaimpiin ja tunnetuimpiin kalastuspaikkoihin.