Vantaanjoki on ollut aikoinaan merkittävä kalajoki. Nykyisen käsityksen mukaan jokeen noussut lohikala on ollut meritaimen. Ensimmäinen asiakirjamaininta Vantaanjoesta on vuodelta 1351, kun kuningas Maunu Eerikinpoika myönsi Tallinnan lähellä sijaitsevalle Padisten luostarille kalastusoikeuden kruunun vesiin Helsingejoessa.

Kalastusoikeudet oli jaettu kruunun, kirkon ja paikallisten asukkaiden kesken ja niitä valvottiin tarkasti. Yleensä erimielisyydet sovittiin asianosaisten kesken, mutta Forsbyn kyläläiset syyttivät Padisten munkkeja väärällä puolella jokea kalastamisesta. Asiaa puitiin käräjillä. Turun piispa osti luostarilta kalastusoikeudet vuonna 1428. Kalastus jatkui tuottoisana 1500-luvun puolivälissä ja saaliista kantoivat veroa niin Turun piispa kuin jokivarren kuninkaankartanotkin. 

ovat sekoittuneita kantoja ja ovat peräisin lukuisista eri istutuksista. Jäljellä on hyvin pieniä omia paikallisia kantoja jotka alueella pitkään kalastanut voi tuntea ulkomuodon ja ominaisuuksien perusteella. 
Vantaanjoen Myllykosken erityiskalastusalueelle istutetaan vuosittain pyyntikokoista taimenta kaikkiaan 500 - 1000 kappaletta. Taimenet laitetaan jokeen ensisijaisesti kutukaloiksi, mutta myös ”pyydä ja päästä” kaloiksi perhokalastajille. Näiden pyyntikokoisten taimenten on havaittu kuteneen alueella jo useana syksynä ja tuottaneen pieniä määriä poikasia.
Esim. Myllykosken alueelta ei toistaiseksi ole varmuudella saatu ainoatakaan merestä nousutta meritaimenta, valitettavasti. 
Ko. alueelle istutetaan sen kantokyvyn mukainen määrä taimenta vuosittain ja suurin osa poikasista pyritään tuottamaan luonnonmukaisesti nk. mätiboximenetelmällä. Merialueen ja jokisuun ryöstökalastuksen johdosta jatkossa tullaan keskittymään oman paikallisen jokitaimenen hoitoon ja kasvattamiseen.